Vuoden 2009 keväällä minulla oli kunnia tutustua Odd Nerdrumiin ja hänen työskentelytapoihinsa läheisesti toimiessani hänen oppilasassistenttinaan Norjassa. Nerdrum on yksi maailman arvostetuimmista taidemaalareista, mutta kotimaassaan hän on ollut uransa alkuvaiheista asti kiistelty ja aliarvostettu. Hän on hiertävä jalokivi norjalaisen nykytaideinstituution kengässä. Itsetietoinen, nerokulttia edustava mies, joka kieltää olevansa taiteilija, mutta myy teoksiaan huikeisiin hintoihin maailman merkittävimpiin museoihin ei istu sosialistisen Norjan yhteiskuntaformaattiin. Hän on outoihin kaapuihin pukeutuva hahmo, joka ei ole antanut haastatteluja eikä valokuviaan median käyttöön vuoden 2002 jälkeen.

Millainen sitten on todellinen Nerdrum? Hän on mies, joka elää niinkuin opettaa. Rakkaus vanhoihin mestareihin näkyy paitsi hänen virtuoosimaisissa maalauksissaan, myös hänen arkielämässään. Hän on ennenkaikkea ahkera, korkean työmoraalin omaava maalari – käsityöläinen. Hän kutsuu nuoria, lahjakkaita maalareita maailmalta luokseen ja tarjoaa näille ilmaisen majoituksen asuntonsa yhteydessä. Myös opetus on ilmaista. Se tapahtuu mestari-kisälli-periaatteella samaan tapaan kuin 1600-luvulla Rembrandtin ateljeessa. Nerdrum on varakas, mutta ei missään nimessä ahne. Hän ei unelmoi rikkauksista, vaan ikuisesta mestariteoksesta.

Nerdrum on älykkö. Hänen ajatuksissaan esiintyy vahvaa yhteiskuntakritiikkiä. Keskusteluissa hänen kanssaan nousi toistuvasti esiin Nerdrumin kokema vaino punaisen hallinnon taholta, jopa siinä määrin, että itsekin hieman epäilin hänen kärsivän joko aidoista tai provokatiivisista vainoharhoista. Epäilykseni johtui osin myös siitä, etten tiennyt sosialistisen aatteen elävän yhä niin vahvana uppporikkaan Norjan parlamentissa. Sama aihepiiri nousi esiin keskusteluissa myös viime keväänä vieraillessani Nerdrumin luona Pariisissa. Vielä tuolloinkaan en aavistanut, että pelko oli täysin aiheellista ja häntä oli todellakin pidetty erityistarkkailussa jo vuosien ajan.

Tuomion päivä

Elokuussa Odd Nerdrum kutsuttiin Oslon tuomioistuimeen, jossa häntä syytettiin veronkierrosta. 17. elokuuta langetettu kahden vuoden ehdoton vankeustuomio tuli kaikille yllätyksenä. Yllättävää oli paitsi rangaistuksen perustelu, myös sen kovuus. Vastaavantyyppisessä, mutta vielä suurempaa mediahuomiota keränneessä tapauksessa merkittävä kiinalainen nykytaiteilija ja toisinajattelija Ai Weiwei tuomittiin kotimaassaan sakkoihin ja kolmen kuukauden kotiarestiin. Molemmissa vuoden sisään langetetuissa tuomioissa on samantyyppisiä perusteluiltaan kyseenalaisia piirteitä.

Nerdrumin tuomion taustalla ovat vuosien 1998-2002 myyntitulojen maksamattomat verot (2,6 miljoonaa dollaria). Tuomiossa ei kuitenkaan huomioitu sitä, että Nerdum maksoi kaikki kyseiset verot jälkikäteen verohallinnon pyynnöstä vuosina 1998 ja 2002. Sen sijaan tuomioistuin totesi Nerdrumin syylliseksi törkeään taloushuijaukseen, koska tämä oli nähnyt kovasti vaivaa tulojensa kätkemiseksi erityisesti Itävaltalaisen pankin tallelokeroon. Tallelokero kuulostaa toki salamyhkäiseltä. Kyseessä ei kuitenkaan ollut elokuvista tuttu anonyymi sveitsiläinen kätköpaikka, vaan laillinen tallelokero, joka perustettiin turvarahastoksi yhdysvaltalaisen gallerian pyynnöstä. Oikeudessa Nerdrum esitteli gallerian ja taiteilijan välisen kirjallisen sopimuksen, joka juontaa juurensa 80-luvun öljykatastrofiin.

Öljykatastrofin jäljet

80-luvulla Nerdrum käytti öljymaalauksissaan kokeellista maalausnestettä. Mastikkipihka toi maalauksiin vanhojen mestareiden maagista värien hehkua, mutta vain tilapäisesti. Vuosien jälkeen lämmölle altistunut pihka alkoikin sulaa. Keräilijöiltä tuli valituksia. Rahoja vaadittiin takaisin. Teokset myynyt galleria oli vaikeassa tilanteessa – maalari lähes epätoivoisessa. Galleristi esitti ratkaisuksi turvarahastoa, jolla taattaisiin gallerian maksukyky mikäli 36:sta myydystä teoksesta vaadittaisiin korvauksia. Teosten myyntihinnat liikkuivat parhaimmillaan sadoissa tuhansissa dollareissa. Mikä pahinta niiden arvo ehti vuosien aikana jopa tuplaantua. Turvarahasto perustettiin ja sopimuksen mukaan myyntituloja säilytettiin tallelokerossa viisi vuotta ennen kuin ne siirtyisivät taiteilijalle.

Vuosien 1989-2002 aikana Nerdrum maalasi kaikki teokset uudelleen tarjoutuen vaihtamaan ne tuhoutuneiden tilalle. Useat keräilijät vaativat korvauksen kuitenkin rahana. Norjassa verottaja vaatii taiteilijoilta tiedot myös myymättömistä teoksista. Se ei uskonut öljykatastrofiin, vaan epäili Nerdrumin myyneen myös toisintomaalauksensa ja jättäneen myyntitulot ilmoittamatta. Vasemmistososialistisessa lehdistössä arvailtiin mahdollisia myyntituloja eri ”asiantuntijoiden” taholta. Nämä suureelliset arvailut antoivat pontta vuonna 2002 alkaneelle ajojahdille, jossa mahdollisia laittomuuksia yritettiin etsiä suurennuslasilla. Norjan verohallinnon pyynnöstä tutkimuksiin osallistui jopa FBI, joka ratsasi gallerian New Yorkissa. Hämmästynyt galleristi ei muistanut vastaavaa tapahtuneen koskaan yhdysvaltalaisen taiteilijan kohdalla.

80-luvun läpimurron jälkeen Nerdrum oli korkealle arvostettu etenkin Amerikassa. Suuria museonäyttelyitä suunniteltiin niin Pohjois- kuin Etelä-Amerikassakin. Kaikki ne tyssäsivät Norjan ulkomaan lähetystön toimesta eikä syytä koskaan kerrottu. Jopa saksalainen Der Spiegel-lehti kirjoitti vuonna 2002 Norjan kulttuurielämän tuntevan häpeää Nerdrumin kaltaisen miehen suosiosta USA:ssa.

Rikos ja rangaistus

Viimein vuoden 2011 elokuussa ajojahti oli saatu päätökseen. Nerdrum istui tutussa kaavussaan oikeussalissa. Syyttäjän puheenvuoro perustui pitkälti tallelokeroon, jota se uskoi käytetyn ainoastaan veronkiertotarkoituksessa. Nerdrum esitti puolustukseksi gallerian kanssa tehdyn virallisen sopimuksen. Lisäksi hänen avustajansa toi oikeussaliin yhden Norjan 1900-luvun taiteen merkittävimmistä teoksista, joka oli yksi öljykatastrofin runtelemista maalauksista. Tallelokerossa oli syyttäjän mukaan 2,6 miljoonaa dollaria veronalaista tuloa. Puolustus vetosi Yhdysvaltojen verohallituksen (IRS) tekemään selvitykseen, jonka mukaan lokerossa oli vain noin 900 000 dollaria.

Syyttäjällä ei ollut esittää konkreettisia todisteita saaduista tuloista. Tuomio langetettiin puolustuksen esittämistä todisteista huolimatta. Tuomioon ei vaikuttanut se, että Nerdum oli maksanut kaikki verot jälkikäteen verohallinnon pyynnöstä vuosina 1998 ja 2002.

Nerdrum on asianajajineen valittanut tuomiosta ja odottaa parhaillaan päätöstä valitukseen. Touretten syndroomaa sairastava 67-vuotias maalari pelkää, ettei välttämättä selviä hengissä saamaastaan kahden vuoden ehdottomasta vankeusrangaistuksesta. Tuomio estää myös matkustamisen Yhdysvaltoihin, jonka merkittävimmissä taideakatemioissa hän on viime vuosina ollut kysytty luennoitsija.

Asuessani keväällä 2009 Nerdrumin tilalla muiden oppilaiden kanssa, luin iltaisin Edward Munchin elämänkertaa. Myös hän oli omassa maassaan aliarvostettu ja vaikeasti sulatettava. Veroviranomaiset olivat vuosia hänen kimpussaan vaatien veroja myös myymättömistä teoksista. Nerdrumin ja Munchin elämässä on muutenkin pajon yhteneväisyyksiä. Tulevaisuus näyttää tullaanko Odd Nerdrum muistamaan itsekkäänä talousrikollisena, vai yhtenä aikamme loisteliaimmista maalareista.

(Tämä Sampo Kaikkosen kirjoittama artikkeli on julkaistu Kaltiossa 6/2011. Odd Nerdrum vapautettiin myöhemmin kaikista syytteistä uusien todistusaineistojen perusteella.)

Lähteet

• Næss, Atle: Edvard Munch: elämäkerta. Otava, 2006.
• www.artdaily.com/index.asp?int_sec=2&int_new=49936
• www.freeoddnerdrum.com
• www.newsinenglish.no/2011/08/19/artist-cant-paint-in-prison
• www.nrk.no/kultur-og-underholdning/1.7736355
• www.spiegel.de/spiegel/print/d-21608770.html